Puutalo Saksassa

 Pakolaisuus ja kodittomuus on tänään yhtä ajankohtaista kuin se oli toisen maailmansodan aikaan. Kiinnostavan näkökulman pakolaisten auttamiseen tuo tutkimushanke New Standards. Kyseessä on tarina Suomen talvisodan evakkojen asuntojen rakentamista varten perustetusta yrityksestä, Puutalo osakeyhtiöstä.

Puutalo Oy:n mainos, Kaarlo Humalisto. Kuva ELKA

Ensimmäisen kerran Venetsian biennaalissa Suomen paviljongissa esitelty New Standards (Puutalo) -näyttely on saanut jatkoa Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä. En päässyt käymään Venetsiassa, enkä vielä toistaiseksi Arkkitehtuurimuseon näyttelyssäkään. Teksti perustuu siten biennaalin aikana ilmestyneeseen New Standards -kirjaan ja keskusteluun näyttelyn kuraattorin Laura Bergerin kanssa. Kirjan alkuosan teksteistä vastaavat (Puutalo Oy:n suunnittelijoiden tapaan) kollektiivina Kristo Vesikansa, Philip Tidwell ja Laura Berger. Lisänä ovat kiinnostavat erikoisartikkelit Netta Böökiltä, Pekka Heikkiseltä, Anna Kondrackalta ja Riitta Niskaselta. Tässä tekstissä painopiste on Saksassa.

Puutalo -Oy:n toiminnassa on kyse asuntojen monistettavuudesta. Tämän mahdollistivat standardisointi ja teollistumisen mukanaan tuoma rakennusosien esivalmistus ja sarjatuotanto. 

Mäntykoto-talon seinäelementtien pystytys Marttilan invalidikylässä Helsingissä vuonna 1942. Kolmen hengen ryhmä pystyi kokoamaan talon valmiiden perustuksen päälle muutamassa päivässä. Kuva Foto Roos / ELKA

Ajatus ei syntynyt vuonna 1940, mutta New Standards - kirjan kirjoittajat kuitenkin tuovat esiin, että arkkitehtien suunnitelmat yleensä kuitenkin jäivät prototyyppien asteelle ja suomalaisen Puutalo Oy:n tuotannon laajuus oli poikkeuksellista. 

Suomalaisten metsäteollisuuden yritysten yhteenliittymän tavoitteena oli siis rakentaa uudet asunnot itäisen Suomen Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta paenneille. 

Kartta vuodelta 1940 kuvaa Puutalo Oy:n jäsenyritykset ja laivaussatamat. Kuva ELKA

Tuotanto ei kuitenkaan jäänyt Suomeen, vaan kuten kirjassa kuvataan, miljoonia kuutioita pohjoista havumetsää jalostettiin ja toimitettiin eri puolille maailmaa kouluiksi, parakeiksi, asunnoiksi. Loppujen lopuksi, ironista kyllä, vuonna 1945 Neuvostoliitosta tuli Puutalo Oy:n suurin vientimaa.

Arkkitehtuuritutkimuksessa Puutalo on jäänyt pimentoon. Kirjoittajien mukaan lähdeaineisto on ollut vaikeasti käytettävissä – ja toisaalta anonyymiä, vaatimatonta - kollektiivisesti suunniteltuja talo ei ole luettu arkkitehtuuriksi. Esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelemat standardisoidut talot ovat saaneet enemmän huomiota tutkimuksessa. 

Anonyymiksi jääneet suunnittelijat olivat joka tapauksessa, kuten kirjassa noteerataan, aikansa lahjakkaimpia suomalaisia arkkitehteja kuten Jorma Järvi ja Toivo Jäntti.

Puutalo Oy:n toimisto sijaitsi vuodesta 1943 Helsingissä Sokoksen talossa. Talon julkisivussa oli yhtiön Puutalo - mainos. Toimiston suunnitteluosasto näyttää kuvasta päätellen sijainneen Postitalon puoleisella sivulla rakennusta. Postitalon suunnittelukilpailun voittivat vuonna 1934 Jorma Järvi ja Erik Lindroos, molemmat Puutalo Oy:n suunnittelijoita.  Muodot-kirjasta löytyivät tiedot talotehtaiden valmistamista rakennusosista. Kuva ELKA

Millaiseen rakentamisperinteeseen Puutalo Oy perustettiin? Taustalla voidaan nähdä pitkä pohjoismainen puukaupunkitraditio, puutarhakaupunki-ideologia ja Ruotsin esimerkit. Yhdysvaltojen puutalotkin tunnettiin. Suomessa kiintoisaksi edelläkävijäksi kirjassa nostetaan 1920-luvulle ajoittuva Puu-Käpylä.

Omakotirakentamista myös suosittiin itsenäisestyneessä Suomessa. 1930-luvulla valtio tuotti tyyppipiirustussarjan omakotirakentajille ja 1940-luvun alussa laadittiin useita piirustussarjoja. Näitä soveltaen rakennettiin lukuisia rintamamiestaloja. Usein valtion lainoituksen tai takausten ehtona oli, että rakennus pohjautui mallipiirustuksiin.

Ruotsi ja sen Suomea kehittyneempi puunjalostusteollisuus oli Puutalo Oy:n toiminnan alkuvaiheessa tärkeää. Esimerkki esivalmistetuista taloista saatiin, kun Ruotsi lahjoitti talvisodan jälkeen 2000 teollisesti valmistettua puutaloa Suomeen. Talot suunnittelivat suomalaiset arkkitehdit, mutta puiset elementit valmistettiin Ruotsissa. Vasta perustettu Puutalo Oy aloitti toimintansa kesällä 1940 pystyttämällä ruotsalaisia elementtejä eri puolille maata. Suurin osa taloista tuli luovutettujen alueiden evakoille. Näitä ns. ruotsalaistaloja on edelleen käytössä mm. Turussa. 

Yhtiö teki heti perustamisensa jälkeen  taitotietosopimuksen ruotsalaisten valmistajien kanssa. Sopimuksessa yritys maksoi miljoona markkaa Ab Svenska Trähusille ja Hyregästernas sparkasse- och byggnadsföreningenille. Kaupassa saatiin käyttöön kaikki ruotsalainen osaaminen piirustuksista valmistusmenetelmiin, kustannuslaskentaan, myynnin organisointiin ja logistiikkaan. Varmuuden vuoksi markkinat jaettiin seuraavaksi 10 vuodeksi omiin kotimarkkinoihin.

Naistyöntekijöiden merkitys oli erityisen suuri sodan aikana. Kuva Puutalo Oy:n osakastehtaasta. Kuva ELKA

Vuonna 1940 suunniteltu Honkatupa oli Puutalo Oy:n ensimmäisiä talotyyppejä. Näille varhaisille malleille tyypillisiä piirteitä olivat harjakatot, epäsymmetriset julkisivut ja ulostyöntyvät kuistit.  Kuva ELKA

Entä miten Puutalo osakeyhtiö liittyy Saksaan tai Berliiniin? Vaikka yritys perustettiin pakolaisten kipeän asuntopulan ratkaisemiseksi, niin tilanne muuttui Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941. Jos Suomen teollisuus ensimmäisen maailmansodan aikana palveli Venäjän sotateollisuutta, niin nyt myytiin tuotteita Saksan väkivaltakoneistolle.

Puutalon jäsenyrityksillä oli jo talvisodan ajalta kokemusta toimituksista Suomen armeijalle. Valmistettiin mm. ruotsalaisten mallien mukaan parakkeja väliaikaiseen majoitukseen.

Wehrmacht tarvitsi valtaisan määrän erilaisia massatuotantona toimitettuja tuotteita: parakkeja, vaneritelttoja, puupenkkejä. Kirjassa mainitaan esimerkkinä armeijan johdon (Oberkommando des Heeres) huhtikuussa 1941 tekemä 1100 saksalaisten standardien mukaisen miehistöparakin tilaus, saman vuonna tilattiin Norjaan 700 varastorakennusta ja 4300 parakkia. Penkkiä Rahi 2 Saksan armeija tilasi hämmästyttävät 300 000 kappaletta.   

Jatkosodan aikana armeijalle tarkoitetuista vaneriteltoista tuli suomalaisen puunjalostusteollisuuden tärkein vientituote. Rakennelmia voitiin käyttää moniin tarkoituksiin, kuten majoitustiloina, komentopaikkoina, sairasmajoina, varastoina, hevostalleina ja saunoina. Esivalmistetut vaneriosat toimitettiin kompakteina paketteina, joita voitiin kuljettaa pitkiäkin matkoja. Kuva ELKA

Suuri osa tuotannosta toimitettiin Suomeen sijoitettujen joukkojen tarpeisiin, lentokenttien hangaareihin, varastoihin ja parakkeihin. Paljon toimitettiin myös Saksaan ja Saksan miehittämille alueille. Saksan idän asutussuunnitelman uudisasukkaille toimitettiin useita satoja asuinrakennuksia.

Koska parakit olivat helposti siirrettäviä, ei tutkimuksessa ole ollut mahdollista selvittää tarkasti, mihin kaikkeen niitä Saksassa ja sen miehittämillä alueilla käytettiin. Niitä on joka tapauksessa käytetty sotilaiden majoittamisen lisäksi myös työvoiman ja sotavankien parakkeina.

Sodan kääntyminen tappioksi näkyi myös Saksan tilauksissa. Vuonna 1943 Saksaan laivattiin 50 puutaloa ilmapommituksissa kodittomiksi jääneille saksalaisille. Kaksikerroksiset kerrostalot oli suunnitellut saksalainen arkkitehti Ernst Neufert. Seuraavan vuoden syyskuussa yhtiö sähkötti kaikille tehtailleen, että kaikki saksalaiset tilaukset oli keskeytetty. 19.9 solmittiin rauha Neuvostoliiton kanssa.

Neufert-talo vuodelta1943. Talo oli Puutalo Oy:n toimintamallin mukaan nopea pystyttää. Kuva New Standards -kirja

Vaikka toimitukset Saksaan keskeytyivät, niin Puutaloa tarvittiin (paitsi tuottamaan rakennuksia suomalaisille evakoille), niin myös toimittamaan sotakorvauksia Neuvostoliittoon. Puutalojen neliömääräksi oli korvauksissa määritelty 400 000 m2. Lisäksi Neuvostoliittoon myös myytiin taloja. Neuvostoliitto -taloista kertoo Netta Böök artikkelissaan Wooden Houses for Workers and Scientists in Stalins Soviet Union.

Saksaan palattiin jaettuun Berliiniin. Anna Kondracka kertoo artikkelissaan Berliinin suomalaistaloista, Finnenhaussiedlungeista. Näitä oli kaksi, Kladowissa  350 asuntoa ja Lichterfeldessä 67 asuntoa.

Suomalaistalot rakennettiin Berliinin amerikkalaiselle ja brittiläiselle sektorille majoittamaan Itä-Saksan pakolaisia. Näitä saapui ennen muurin rakentamista vuonna1961 jopa 30 000 ihmistä kuukaudessa. 

Berliinin suomalaistalojen sijainti miehitysalueilla. Kladow oli brittien sektorilla ja Lichterfelde amerikkalaisella sektorilla. Kuva mapsland.com

Tarve asunnoille oli suuri ja osana kylmää sotaa haluttiin myös osoittaa, että länsi pystyi taloudellisen järjestelmänsä avittamana rakentamaan menestyksellisesti DDR-pakolaisille asuntoja. 

Hanketta rahoitti USA, ja rakennusten puiset elementit tilattiin Suomesta. Tähänkin vaikutti politiikka, haluttiin että Suomi integroituu länteen, eikä jää liiaksi Neuvostoliiton taloudelliseen vaikutuspiiriin.  

Berliinin asuintalot suunnitteli sosiaalisen asuntotuotannon pioneeri GEHAG. Piirustukset laati vuonna 1955 arkkitehti Otto Scheibe ja Suomessa ne siirrettiin Puutalon standardijärjestelmään. 

Talot rakennettiin Puutalo Oy:n tapaan yhdistelmänä Suomessa teollisesti esivalmistettuja osia ja paikalla tapahtuvaa rakentamista. Perustukset tehtiin paikan päällä ja asuntojen väliset tiiliseinät muurattiin paikallisista Bärenziegel  -tiilistä. Ulko- ja sisäseinät olivat esivalmistettuja puuelementtejä. Myös kattorakenteet tuotiin esivalmistettuina. Lattiat tehtiin mittaan sahatusta puutavarasta. Rakennukset pystytettiin paikallisten yritysten toimesta ja Puutalo lähetti paikalle työn valvojan. 

Ennen varsinaisen rakennustyön alkamista rakennettiin vuonna 1957 Mariendorfin alueelle mallitalo. Karstadin kalusteilla sisustettu huone talosta. Kuva Landesarchiv Berlin

 Berliinin Finnenhaussiedlungit toimivat päänavaajana ja Saksaan toimitettiin kasvava määrä taloja. 1960-luvullä Länsi-Saksa nousi Puutalo Oy:n suurimmaksi vientimaaksi. 

***

Kirjan tekijät ovat tehneet merkittävän työn tutkiessaan Mikkeliin sijoitetun Puutalot Oy:n arkiston ja kartoittaessaan rakennusten sijoituspaikkoja eri puolilla maailmaa. Mukana on erinomaisia kuva-esimerkkejä.

Tanskaan Puutalo Oy toimitti 1940-luvun lopulla yli 500 omakotitaloa. Vientiä varten suunniteltiin lukuisia talotyyppejä, joita kutsuttiin yleisillä tanskalaisilla naisten nimillä, kuten Anna, Bente, Ditte ja Else. Kuva John E. Carrebye / ELKA

Suomessa Liinaharjan ja Musan kaupunginosissa Porissa on laajin kokonaisuus Puutalo Oy:n rakennuksia. Alueelle pystytettiin 1950-luvun alussa 140 kpl eri talotyyppejä. Monet alkuperäisistä asukkaista olivat Puutalo Oy:n osakasyhtiö Rosenlewin työntekijöitä, ja yhtiö järjesti rakentajille valtion takaamat Arava-lainat. Kuva Sven Raita / Satakunnan Museo

1950-luvun alussa toimitettiin suuri määrän koulurakennuksia Isoon-Britanniaan. St. David´s school Edinburghissa oli niistä suurimpia. Jokaisesta luokkahuoneesta oli käynti pihalle. Kuva ELKA

Mainospiirtäjä Kaarlo Humaliston akvarelli esittää Australiaan suunniteltua talotyyppiä. Vuonna 1945 Puutalo Oy:n palvelukseen tullut Humalisto vastasi yhtiön visuaalisesta identiteetistä 1960-luvun puoliväliin saakka. Trooppisiin ilmastoihin suunnitteluissa taloissa oli kevyet seinärakenteet ja pitkät räystäät suojaamassa sateelta ja auringon paahteelta. Kuva ELKA

Kirjaa rikastuttaa hienosti siihen liittyvät valokuvadokumentaatio rakennuksista ja ennen kaikkea niiden nykyasukkaista. Kuvasarja ei ole aivan tavallista arkkitehtuurin historiaan liittyvässä julkaisutoiminnassa. Useinhan ihmisiä pyritään arkkitehtuurikuvissa suorastaan välttämään. Juuso Westerlundin kuvat Helsingistä Aarhusiin ja aina Kolumbian Barranquillaan saakka edustavat mainiosti ansiokasta suomalaista nykyvalokuvaa. 

Vitter ja Jens Erik muuttivat taloonsa Århusin Finnebyssä vuonna 1979 ja kasvattivat siellä kaksi poikaansa. Toinen pojista asuu nykyään perheensä kanssa saman kadun varrella. Kuva Juuso Westerlund

Standardisoiduille, teollisesti valmistetuille pakolaisasunnoille on nykyään vähintään yhtä suuri tarve kuin toisen maailmansodan aikana ja jälkeen. New Standards -tutkimus tuo kiinnostavasti esiin laajan ja vaikuttavan historian tältä osin. Pakolaisten majoitusratkaisuja kehitetään tänäkin päivänä. 

Berliinissä vuoden 2015 pakolaiskriisin (Saksaan saapui yli miljoona pakolaista) aikana majoittamiseen käytettiin ”globalisaatiostandardin” merikontteja. Kaikkia keinoja tarvitaan, mutta hiiltä sitovan puun käyttö on monessa tapauksessa varmasti järkevää. Etenkin kun pakolaisten ja evakoiden puutalot ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi ja pitkäaikaisiksi kodeiksi.

Berliiniin on suunnitteilla pakolaisuutta käsittelevä Exil-museo, sodassa pommitetun ja myöhemmin puretun Anhalter Bahnhofin kohdalle. Vuonna 2021 tulevan museon paikalla oli väliaikainen, pakolaiskonttiasunnoista kierrätetty näyttely.  Ehkäpä Puutalo Oy:n historia ja Finnenhaussiedlungit pääsevät joskus tulevaisuudessa esille tähänkin museoon. Kuva OI 

 

New Standards. Timber Houses Ltd. 1940–1955. Kristo Vesikansa, Philip Tidwell, Laura Berger. With Contributions by Netta Böök, Pekka Heikkinen, Anna Kondracka, Riitta Niskanen and photographs by Juuso Westerlund. Garret Publications Helsinki 2021.

Arkkitehtuurimuseo, Helsinki, New Standards 21.1.2022 – 10.4.2022

 Intagram-opastus näyttelyyn 03.02.2022 kello 10:00 – 10:30

Finnenhaussiedlungeista saksaksi https://de.wikipedia.org/wiki/Finnenhaussiedlung

Puutalo Oy:n vuonna 1948 tuottama mainoselokuva Nyt rakennamme talon kertoo mainiosti Tikka -tyyppisen omakotitalotyypin rakentamisesta. Mallitalo pystytettiin väliaikaisesti puistoalueelle Helsingin keskustaan. Elokuva on suomenkielinen englanninkielisillä tekstityksillä. Filmi: Yle