Berliinin taideviikko, Berlin Artweek, päättyi viime
viikolla. Artweek on hyvässä kasvussa oleva taidetapahtuma, joka joistakin taidebiennaaleista
tai messuista poiketen leviää laajasti koko kaupunkiin.
Ehkä näkyvin ja ainakin volyymiltään keskeisin osa viikkoa
olivat taidemessut. Messut - Art Berlin ja Positions Berlin Art Fair olivat
Tempelhofin lentokentän valtavissa ja vaikuttavissa hangaareissa. Näytteilleasettajia
oli runsaasti, eniten Berliinistä ja muualta Saksasta. Messut ovat viime
vuosina kasvaneet, mutta eivät ole kaupallisessa mielessä aivan keskeisimpiä kansainvälisiä
taidemessuja.
Tempelhof vuonna 2007, jolloin se oli vielä lentokenttäkäytössä. Von Gryffindor. CC BY-SA 3.0. |
Messujen lisäksi taideviikolle on ajoitettu runsaasti
näyttelyjä ja niiden avajaisia. Lisäksi ohjelmaan kuuluu taideinterventioita
kaupunkiin (kuten teoksia U-Bahn – asemilla), projektitilaesittelyjä ja taidepalkintoja.
Taidepalkinnosta näkyvin on Nationalgalerien myöntämä
palkinto. Palkinto on luonteeltaan melko lähellä Suomessa tuttua Ars Fennica
-palkintoa. Kilpailijoita on 4. Heidät valitsee kansainvälinen jury ja
erillinen raati päättää voittajan. Myös yleisö voi ehdottaa voittajaa.
Nationalgalerien ehdokkaiden näyttely on esillä Kansallisgallerian Hamburger
Bahnhof -taidemuseossa.
Hamburger Bahnhof. |
Palkintoon ehdokkaaksi on vuosien varrella valikoitunut
nykytaiteen huippunimiä kuten islantilainen Sigurd Eliasson. Hienoja töitä
hienoilta taiteilijoilta on esillä tänäkin vuonna. Palkinnon voitti ranskalainen Pauline Curnier Jardin. Hyvin voi kuitenkin veikata, että Simon Fujiwarasta tullaan vielä jatkossa kuulemaan.
Voi tietysti miettiä onko järkevää kilpailuttaa taiteilijoita keskenään. Joka tapauksessa näyttely oli hyvä ja tämäntyyppinen asetelma kiinnostaa yleisöä. Näyttelyn ympärillä käytiin myös keskustelua taiteilijan asemasta tällaisessa esillepanossa. Riittääkö taiteilijalle se, että hän saa työnsä esille Kansallisgalleriassa – vai olisiko syytä maksaa myös palkka näyttelyn tekemisestä. Keskustelun aihe on ajankohtainen myös Suomessa.
Voi tietysti miettiä onko järkevää kilpailuttaa taiteilijoita keskenään. Joka tapauksessa näyttely oli hyvä ja tämäntyyppinen asetelma kiinnostaa yleisöä. Näyttelyn ympärillä käytiin myös keskustelua taiteilijan asemasta tällaisessa esillepanossa. Riittääkö taiteilijalle se, että hän saa työnsä esille Kansallisgalleriassa – vai olisiko syytä maksaa myös palkka näyttelyn tekemisestä. Keskustelun aihe on ajankohtainen myös Suomessa.
Palkinnon 2019 voitti Pauline Curnier Jardin. Hamburger Bahnhofin näyttelystä.
© Luca GirardiniPeaux de Dame in the Hot Flashes Forest, 2019. Qu’un
Sang Impur, 2019. HD Video, 16 Min.
|
Yksi osa taideviikkoa ovat yksityiskokoelmien esittelyt.
Berliinissä ja muuallakin Saksassa on melkoisesti Suomea enemmän merkittäviä
yksityisiä kokoelmia. Kokoelmat ovat enemmän tai vähemmin myös yleisön
tutustuttavana, taidehallin tai tai salongin nimellä. Taideviikon ohjelmassa tällaisia oli
avoinna 15. Tässä taideviikon kategoriassa oli esillä myös suomalainen
keräilijä, Enston omistajiin kuuluva Timo Miettinen. Esillä Miettisen
kokoelmassa/Salon Dahlmanissa oli reilut 40 teosta niin suomalaisilta kuin
kansainvälisiltäkin taiteilijoilta. Miettisen omistaman talon alakerroksen gallerioissa
oli esillä amerikkalaisen taiteilija Brandon Lipchik
sekä kiinnostava, Ghanasta
lähtöisin olevan ja Wienissä mm. professori Kirsi Mikkolan oppilaana opiskelleen
Amoako Boafon Black
Diaspora -näyttely.
Vuoden 2020 Berliinin taideviikko järjestetään jälleen syyskuussa.
Jos aikataulut osuvat kohdalleen, järjestetään taideviikon alkuun suomalaisten
museonjohtajien Berliinin tapaaminen.
Preis der Nationalgalerie, Pauline Curnier Jardin, Simon Fujiwara, Flaka Haliti ja Katja
Novitskova. Näyttely esillä 16.2.2020 saakka
Brandon Lipchik ja Amoako Boafo,
Miettinen Collection/Salon Dahlman, Marburger Strasse 3, 31.12.2019 saakka.
Näyttely avoinna lauantaisin klo 12-19
Kommentit
Lähetä kommentti